Legacyni aloittaja on Lynn Miller, en pelaa ihan sääntöjen mukaan, mutta koodeja tms, en silti käytä. Jokaisen perijän on oltava tyttö. Toivotaan että päästään kymmenenteen sukupolveen saakka. :)

Tässä siis on legacyni aloittaja, Lynn Miller. Hänellä on suosiotavoite, ja hän elinikäinen haaveensa on päästä politiikkauran huipulle.

Lynn oli melko itsevarma ehkä hieman koppava ja toimelias nainen, ja hän halusi rakentaa talonsa ihan itse, vähillä rahoillaan. Hän sai ostettua itselleen pienen tontin, ja silti rahaa jäi vain 4800 simoleonia. Mutta Lynn ei koskaan ollut kovin tarkka raha-asioissa tai missään muussakaan, nytkin hän vain ajatteli että no, jos ei kerran rahat riitä puuhun ja sementtiin, niin hankitaan ainekset sitten itse!

Lynnin rahat eivät riittäneet juuri mihinkään, ja hän seisoskeli lähes tyhjällä tontillaan. Mutta ei suinkaan nolon näköisenä, vaan päättäväisen ja ylpeän näköisenä, aivankuin hänen selkänsä takana olisi suuri ja jylhä palatsi. Vastapäässä asuva Amanda Stones ihmetteli että mitä Lynn pihalla seisoskelee, ja meni katsomaan lähempää. Lynn oli tietysti iloinen että häntä tultiin katsomaan, vaikka ei sitä heti myöntänytkään. Tarkkaan katsottuna Lynn huomasi että Amanda oli melko samannäköinen kuin hän itse. Jos siis katsotaan vaatteita ja hiustenväriä, yhtäläisyydet loppuivat siihen. Lynn kuitenkin innostui asiasta, hän kuvitteli jo tavanneensa sielunsiskonsa. Tytöillä juttu luistikin melko hyvin, ja kohta he olivat jo vaihtaneet puhelinnumeroita, ja tiesivät jo toisen lempielokuvat ynnä muut.

He ehtivät keskustella jo siitäkin, kuinka tärkeää on, että vanhemmat päättävät lapsilleen puolisot. Vaikkei Lynnillä vielä lapsia ollutkaan, nähdessään tämän pojan hänen olisi tehnyt mieli esitellä poika tyttärelleen, jota ei siis vielä ollut. Poika kuitenkin juoksi karkuun kun Lynn töksäytti asiansa pojalle. "Haluaisitko olla tulevan tyttäreni mies?"

Seuraavana aamuna herätessään Lynn tajusi, että hänen täytyy hankkia työpaikka. Lynn ajatteli että pärjäisi muuten, mutta ruokaa piti hankkia, eikä hänellä ollut vielä rahaa hedelmäpuihin, tai pyssyyn, että pääsisi metsälle. Lynnin oli siis pakko ostaa ruokansa, miten noloa. Ihmiset varmaan ajattelevat ettei hän osaa tehdä itse mitään!

Nähdessään työautonsa Lynn säikähti. Miksi tuollainen rääsyinen auto, minkälainen räkälä itse työpaikka mahtaa olla, kun autokin on jo tuollainen.

Kun tämä nainen toi laskuja, hän oli iloinen ettei nähnyt Lynniä. Kylällä oli liikkunut huhua, että Lynn olisi ahdistellut jotain nuorta poikaparkaa ja käskenyt liittyä sukuun. Lynn olisi kyllä saattanut pyytää tätäkin simiä sukuun, jos siis olisi tavannut hänet.

Sillä aikaa kun Lynn oli töissä, oli satanut hirveästi lunta. Mitenköhän talon katto kestäisi, sehän oli Lynnin rakentama, ja ties mistä aineista tehty! Ja jos vielä sataisi paljon lunta, niin Lynnin olisi rakennettava lapio, että saisi raivattua tien kotiin.

Lynn oli saanut hieman ylimääräistä rahaa, ja hän päätti mennä luistelemaan. Ties vaikka hän löytäisi sieltä itselleen sulhasen. Joka tietenkin voisi sitten metsästää perheelle ruokaa... Lynn oli hieman vanhanaikainen ajatuksiensa kanssa.

Lynn piti itseään niin hyvänä luistelijana, että mietti jo liittymistä taitoluistelukerhoon.

Mutta kun hän kaatuili muutaman kerran, hän päätti unohtaa moiset haaveet. Nolona hän yritti jälleen hiljalleen luistella jäällä.

Kohta hän kuitenkin taas uskalsi luistella kunnolla, ja innostui pyörähtelemisestä. Hän opetteli pari hyppyäkin, mutt pyöriminen oli hänestä hauskempaa. Taitoluistelukerho ajatukset palasivat hänen mieleensä.

Yhtäkkiä Lynn näki tälläisen komistuksen, ja silloin hänen jalkansa pettivät. Hänet Lynn halusi itselleen. Varovasti Lynn kurkkasi luisteluradan aidan läpi, ja katsoi miestä tarkemmin. Ehkä hän ei ollut paras mahdollinen mies, jos lapsien ulkonäköä ajateltiin. Mutta eihän sitä tiedä, sitäpaitsi ei hänen lastensa tarvitsisi olla mitään supermalleja. Lynn oli tehnyt päätöksensä ja lähti miehen perään.

 

 

---

Tässä oli siis ensimmäinen jakso, kommenttia. :)